Voit siirtyä haluamaasi osioon klikkaamalla yllä olevia kuvakkeita.
HYVÄ TIETÄÄ – SILKIN MAHDOLLISET SAIRAUDET
Koiran kokonaisvaltainen terveys muotoutuu psyykkisestä ja fyysisestä terveydestä. Monesti ihmiset elävät harhaluulossa, etteivät nämä kaksi asiaa ole sidoksissa toisiinsa – totuus on kuitenkin toisenlainen. Stressaantuneilla koirilla on huomattu ilmenevän enemmän allergioita, herkkyyksiä ja mm. iho-ongelmia.
Silkkiterrieriä on pitkän aikaa pidetty hyvinkin terveenä rotuna, eikä kovin vakavien sairauksien koura ole osunut ainakaan toistaiseksi rotuumme. Kuitenkin silkeillä on havaittu muutamia sairauksia, joista pennun omistajan on hyvä tietää, ja niihin tulee tietyllä kriittisyydellä varautua. Silkkien mahdollisista sairauksista on kirjattu myös pennunhoito-ohjeisiini, mutta Kennelliiton uusien sääntöjen mukaan myyjän on liitettävä ne myös ostosopimukseen.
Kukaan kasvattaja ei voi taata pennun olevan täysin terve koko elämänsä ajan. Geneettisen perimän lisäksi myös ulkoiset tekijät vaikuttavat koiran terveyteen ja oikeanlainen hoito, hyvä liikunta, korkealaatuinen ruoka ja tasapainoinen ympäristö edesauttavat koiran terveyttä. Kasvattajana teen kuitenkin parhaani edistääkseni terveiden koirien jalostusta. Pentusi molemmat vanhemmat on virallisesti silmätarkastettu terveiksi, joten niillä ei pätevöityneen eläinlääkärin mukaan ole ollut pentueen suunnitteluhetkellä perinnöllisiä silmäsairauksia. Pääsääntöisesti myös polvitarkastamme kaikki omat koiramme, ja mahdollisuuksien mukaan myös jalostukseen käyttämämme urokset. Molemmilla pentueen vanhemmilla on hyvä luonne. Minulle kasvattajana hyvän luonteen mittari on se, että käytän jalostukseen ainoastaan sellaisia koiria, joiden kanssa voisin itsekin elää normaalia arkeamme.
Rokotathan koirasi aina säännöllisesti (4-rokote + rabies). Näin ehkäistään tarttuvien sairauksien leviämistä. Koiranpentusi vanhemmat ovat rokotettu Kennelliiton suositusten mukaisesti, ja niillä on ollut astutus- ja pentuajan voimassaolevat rokotukset. Emon maidosta pennut saavat vasta-aineita ensimmäisille elinviikoilleen, mutta rokotteet on annettava 12- ja 16-viikkoisena pennuille, ja tämän jälkeen 1-vuotiaana. Sen jälkeen suositusten mukaisesti (yleisesti 2-3 vuoden välein). Myös vanha koira tulee rokottaa. Madotathan koiran säännöllisesti n. 2-kertaa vuodessa. Liuospohjaisia ulkoloishäätöjä (esim. Frontline punkkien torjuntaan) emme suosittele huonojen kokemuksien vuoksi. Mikäli tällaiseen on tarvetta, kysy ajankohtaiset suositukset kasvattajalta. Tarkkaile koirasi rakennetta, liikuntaa ja yleistä terveydentilaa aina tasaisin väliajoin – ikenet (oltava punaiset / punertavat, ei valkoiset, mustat, harmaat), silmät (oltava kirkkaat ja eloisat), sekä tunnustele koirasi ihoa aina kammatessasi / harjatessasi sitä läpikotaisin. Paras tapa välttyä pahalta hoitokierteeltä on vaivojen havainnointi tarpeeksi ajoissa. Myös koiran muuttunut luonne (mahdollinen äkillinen pelko, agressiivisuus tms.) voi kieliä kivuista tai esimerkiksi heikentyneestä näkökyvystä. Konsultoi tarvittaessa useampaa lääkäriä, ja voit aina myös kysyä neuvoja ja ell. suosituksia koirasi kasvattajalta.
SILMÄSAIRAUDET
Silmäsairaudet ovat yleisimpiä silkeillä haivattuja sairauksia. Silmäsairauksia on monia erilaisia. Niistä yleisimmät ovat kuitenkin PRA, harmaakaihi (HC) ja PHTVL/PHPV. Kerron hieman enemmän näistä sairauksista tässä:
PRA: Verkkokalvon etenevä surkastuminen. Sentraalisessa PRA:ssa verkkokalvon surkastuminen alkaa verkkokalvon keskustasta ja etenee kohti laitaosia. Sairaus on perinnöllinen ja muutokset voidaan havaita 2-3-vuotiailla koirilla. Mahdollista on myös, että oireet havaitaan vasta 7-8-vuotiailla koirilla, koska PRA:n tässä muodossa koiralla säilyy pitkään kyky nähdä liikkuvat kohteet. Perifeerinen PRA periytyy vallalla olevan käsityksen mukaan väistyvästi. Koira sairastuu, jos se on homotsygootti. Jos se on tämän sairauden suhteen heterotsygootti, se toimii vain sairauden kantajana. Tätä muotoa tavataan useilla roduilla. Tautia on useita muotoja, aikaisempi voidaan havaita koiran ollessa 2-3-vuotias ja myöhempi 7-8-vuotiailla koirilla. Näkö huononee asteittain ja sairaus johtaa sokeuteen. Sairauden eteneminen kestää muutamasta kuukaudesta joihinkin vuosiin. Sairaus ilmenee molemmissa silmissä, mutta voi kehittyä eri nopeudella. Havaittavia ulkoisia oireita ovat hämäräsokeus, laajentuneet pupillit ja pimeässä voimakkaasti (vihertävästi) loistavat silmät. Usein koiralle kehittyy toissijaisena sairautena harmaakaihi, mikä vaikeuttaa tutkimusta, mutta tutkimus ERG:llä antaa luotettavan tuloksen.
HC: Harmaakaihi on silkeillä yleisin sairaus. Silmän mykiön tai sen kapselin menettäessä läpinäkyvyytensä puhutaan sairaudesta harmaakaihi eli katarakta. Harmaakaihimykiö turpoaa ja sen optiset ominaisuudet muuttuvat niin, että valo ei esteettä pääse verkkokalvolle. Harmaakaihi esiintyy erilaisina samentumina mykiössä ja samentuma voi sijaita mykiön etu- tai takakapselissa tai niiden alla tai tuntumassa. Näkökyvyn huonontuminen riippuu samentuman määrästä. Kaihi voi olla jonkin tapaturman tai sairauden (sokeritauti) seuraus. Vanhoilla koirilla silmän mykiö myös menettää optisia ominaisuuksia jolloin koiralla on ns. vanhuuden kaihi – silkkien kohdalla tästä voidaan kuitenkin puhua vasta noin kymmenen vuoden ikäisillä koirilla. Nuorilla pennuilla esiintyvä kaihi on joko seurausta emän kantoaikana sairastamasta sairaudesta tai silmän kehityshäiriöstä. Harmaakaihin on huomattu olevan selvästi perinnöllistä. Myös muita kaihin muotoja on havaittu silkkiterriereillä.
PHTVL/PHPV: Sairaus aiheutuu siitä, että silmän mykiön eli linssin muodostava verisuoniverkosto ei surkastu mykiökehityksen loputtua sikiökaudella, vaan osa suonistosta (suonikalvoista) jää mykiön takakapseliin ja näkyy peilauksessa samentumina. Lievissä tapauksissa havaitaan pieniä pigmentoituneita pisteitä. Vaikeissa tapauksissa linssi muuttuu epänormaaliksi rakenteeltaan ja seurauksena on harmaakaihi. Sairautta luokitellaan kuuteen eri vaikeusasteeseen.
Legg Perthes: Legg-Perthesin tauti tunnetaan myös nimillä Legg-Calve-Perthes ja reisiluun pään avaskulaarinen tai aseptinen kuolio. Tautia tavataan lapsilla ja koirilla, röntgenlöydökset ja histologinen kuva ovat molemmilla samanlaiset. Koirilla suurin osa tapauksista on toispuoleisia ja sairautta tavataan etenkin monilla terrieri- ja kääpiökoiraroduilla, mutta myös muilla pienillä roduilla. Tautia esiintyy yhtä paljon uroksilla ja nartuilla. Taudin syy on tuntematon, mutta muutokset johtuvat reisiluun pään verenkierron häiriöstä, joka johtaa luun kuolioitumiseen. Legg-Perthesin tauti on perinnöllinen ja sen on epäilty periytyvän autosomaalisesti väistyvästi ainakin manchesterinterriereillä, yorkshirenterriereillä, kääpiövillakoirilla, kääpiöpinsereillä ja mopseilla. Oireet alkavat 4-11 kuukauden iässä takajalan ontumana. Ontuminen on aluksi lievää ja se pahenee vähitellen. Joskus ontuminen havaitaan äkillisesti tapaturman yhteydessä. Koira aristaa lonkkanivelen taivutusta ja nivelen liikerata on rajoittunut. Jos ontuminen on jatkunut pidempään, jalassa on havaittavissa sen käyttämättömyydestä johtuva lihaskato. Molemminpuolisessa taudissa ontuminen voi olla vaihtelevaa tai jatkuvasti pahempaa toisessa jalassa.
Koiran rotu yhdistettynä tyypillisiin oireisiin antaa aiheen epäillä Legg-Perthesin tautia. Diagnoosi voidaan varmistaa röntgenkuvauksen avulla. Oireiden alkaessa röntgenmuutokset ovat jo näkyvissä, mutta ne voivat olla vähäisiä ja muutosten näkymisen edellytyksenä on hyvälaatuiset röntgenkuvat. Röntgenlöydöksiä ovat reisiluun päässä olevat röntgenharvat pesäkkeet, lyhentynyt ja paksuuntunut reisiluun kaula, litistynyt ja epätasainen reisiluun pää ja leventynyt nivelrako.
Legg-Perthesin taudin hoito on kirurginen. Leikkauksessa reisiluun pää ja kaula poistetaan. Leikkauksen jälkeinen kuntoutus on tärkeää, jotta koira alkaa käyttämään jalkaansa kunnolla ja heikentyneitä lihaksia saadaan vahvistettua. Ennuste on yleensä erinomainen. Hoitamattomaan niveleen kehittyy nivelrikko ja koira jää ontuvaksi.
Legg-Perthesin tautiin sairastunutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
MUITA SILKEILLÄ HAVAITTUJA SAIRAUKSIA
Epilepsia: Silkkiterriereillä on todettu jonkin verran epilepsiatapauksia. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Jos koko koira kouristelee, puhutaan yleistyneestä kohtauksesta. Kohtaus voi esiintyä myös paikallisena, jolloin vain yksi lihasryhmä, esimerkiksi koiran raaja tai raajat kouristelevat. Paikallisalkuinen kohtaus voi laajeta yleistyneeksi kohtaukseksi. Kohtauksen luonne riippuu purkauksen lähtöpaikasta aivoissa ja sen leviämisestä. Epilepsiaa sairastavaa koira ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneen epileptikkojälkeläisiä, niin kauan kun rodulle ei ole olemassa geenitestiä, jonka avulla sairauden kantajuus voidaan todeta.
Ensimmäinen epilepsiakohtaus tulee useimmiten nuorena, 1-5 – vuotiaana, mutta perinnöllinen epilepsia voi alkaa missä iässä hyvänsä. Samantyyppisiä kohtauksia voivat aiheuttaa myös muut sairaudet kuin epilepsia. Epilepsiadiagnoosi pohjautuu muiden sairauksien poissulkemiseen. Siksi koirasta otetaan virtsa- ja verinäytteitä ja tehdään neurologinen tutkimus. Jollei muuta selittävää syytä löydy, koira sairastaa epilepsiaa. Epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee lääkitystä koko loppuelämänsä ajan. Lääkityksen aloituspäätökseen vaikuttaa kohtauksien esiintymistiheys ja vakavuus. Lääkityksen avulla epilepsiakohtausten esiintymistä voidaan harventaa, kohtauksia lieventää ja niiden kestoa lyhentää. Joskus kohtaukset saadaan lääkityksellä kokonaan loppumaan. Ikävä kyllä epilepsian ollessa neurologinen sairaus, siitä löytyy hyvin vähän dataa tai tilastotietoa sen yleisyydestä rodulla. Muutamia kymmeniä tapauksia on tiedossani, ja näidenkään kohdalla diagnoosi ei koskaan ole 110% varma, vaan yleisesti epilepsian diagnosointi tapahtuu poissulkemalla kaikki muut vaihtoehdot.
Patellaluksaatio: Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle, eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Vika on periytyvä. Polvilumpion rakennetta säätelevät useat eri geenit, joiden esilletuloa myös ympäristö muokkaa. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Patellaluksaatio voi myös pahentua, eikä nuorena saatu tulos välttämättä ole lopullinen. Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Jos tämä ei auta, patellaluksaatiota voidaan hoitaa kirurgisesti. Leikkausmenetelmiä on useita. Vaikeimman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste voi olla huono.
Atopia: Geneettisestä taipumuksesta aiheutuva tulehduksellinen ja kutiseva allerginen ihosairaus, jonka synnylle on perimän lisäksi olemassa useita altistavia tekijöitä, kuten koiran elinympäristö ja olosuhteet. Tätä ei silkkiterriereillä esiinny paljoa, mutta muutamiin tapauksiin olen törmännyt. Teollisen ruuan ja siisteysintoilun aikakautena tämä tuntuu yleistyvän, joten lienee ihan maininnan arvoista. Atopia on elinikäinen vaiva, joka on kontrolloitavissa, muttei parannettavissa. Se on koirien yleisin ihosairaus. Atopiaan liittyvien toistuvien ihon bakteeri- ja hiivatulehdusten esiintymisestä on päätelty, että atoopikkokoirilla olisi puutteellisesti toimiva soluvälitteinen immuunivaste. Atopialle tyypillistä on, että oireet helpottuvat ja pahenevat kausittaisesti ainakin sairauden alkuvaiheessa. Jos oireet ovat heti alkuun jatkuvia, voidaan hyvällä syyllä epäillä ruoka-aineallergiaa aiheuttajaksi. Ruoka-aineallergia on koiralla atopiaa huomattavasti harvinaisempaa. Vain 10 % iho-oireisista koirista kärsii ruoka-aineallergiasta, jolloin koiralla on yleensä myös ruuansulatuskanavan oireita (ilmavaivat, ripuli).
Atooppinen iho kutisee, minkä seurauksena koira raapii ihonsa rikki. Turkki on hilseilevä ja huonokuntoinen sekä ohut tai jopa paikoin kalju. Niiltä alueilta, joissa kutina on voimakkainta, iho paksuuntuu jatkuvan raapimisen ja kalvamisen seurauksena sekä tummuu. Muutokset paikallistuvat naamaan (huulet ja silmien ympärys), korviin, tassuihin, jalkoihin, leukaan ja vatsan alle (kainalot ja nivuset). Joillakin koirilla jatkuva kutina aiheuttaa myös käyttäytymisen muutoksia esim. ärtyisyyttä. Toistuvat korvatulehdukset ovat eräs tavallisimmista atoopikon iho-oireista. Atooppista tai allergista koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
Mikäli koirallasi todetaan jokin näistä, tai jokin muu sairaus, olethan välittömästi yhteydessä kasvattajaan. Kasvattieni terveystulokset ja terveys ylipäätään on minulle kasvattajana kullan arvoista, sillä linjaan sairaat koirat pois jalostuksesta, jotta sairautta ei tulla periyttämään eteenpäin. Huomioithan että hyvitämme sopimuksen mukaisen summan silkkipentusi hinnasta takaisin, kun koira on virallisesti silmä- ja polvitarkastettu vähintään 2 vuoden iässä. Olethan tästäkin yhteydessä ensin kasvattajaan. Suosittelemme lämpimästi sinua silmä- ja polvitarkastamaan koirasi! Kasvattajana osaan myös suositella hyviä tarkastuspaikkoja läheltäsi, jotta tämä ei aiheuttaisi teille turhan paljon ylimääräistä työtä, aikaa tai ajokilometrejä. Tieto on kuitenkin erittäin tärkeää. Tämän lisäksi maksamme kasvattiemme yli 8-vuotiaana tehdyt viralliset silmätutkimukset (yksi tutkimus / yli 8v, ellei muuta sovita). Kaikki Pet Pursuit – pennut ovat takuupentuja, joka tarkoittaa sitä, että mikäli niissä on jokin perinnölliseksi katsottava vika jonka johdosta koira joudutaan lopettamaan, saa ostaja joko rahansa takaisin tai uuden pennun. Kaikilla kasvateillamme on myös elinikäinen palautusoikeus.
–——————––——–
Lisään vielä loppuun, että silkkiterriereillä on todettu (ihan muutamia, ei edes sen vertaa, että voisi sanoa sen olevan yleistä edes vanhemmalla iällä) sydänvikoja / sydämen vajaatoimintaa. Tätä on esiintynyt niin nuorilla kuin vanhoillakin silkeillä. Suosittelen pyytämään eläinlääkäriä kuuntelemaan koiran sydämen (yleensä tekevät sen automaattisesti, mutta ei aina – voit pyytää sitä) aina rokotusten ja muiden eläinlääkärikäyntien yhteydessä. Virallinen sydänkuuntelukaan ei ole kallis (yleensä 10- 20€), mutta sydämen toiminta kannattaa tarkistuttaa aina myös rokotuksien yhteydessä. Näin mahdolliseen vikaan saadaan puututtua ajoissa, ja koira saa monta pitkää vuotta vielä elämäänsä.
Lähteitä: ELL Anu Lappalainen (SKL) & Seija Ekström
Tekstit ja kuvat © Pet Pursuit (www.petpursuit.net). Käyttö , edelleenjakaminen ja / tai esittäminen edes yksityisesti ilman lupaa ehdottömasti kielletty.
