Voit siirtyä haluamaasi osioon klikkaamalla yllä olevia kuvakkeita.

HYVÄ TIETÄÄ SILKKITERRIEREISTÄ.

Silkkiterrierinkin pentu on PENTU, eli se leikkii, riehuu ja pissii lattialle - aivan samalla tavoin kuin kaikki muutkin pennut. Pentu vaatii PALJON aikaa. Paljon enemmän kuin yhden kesä- tai joululoman oppiakseen tavoille. Jos pentusi joutuu jäämään päivittäin yksin moneksi tunniksi kerrallaan etkä tähän ole varautunut, voit varautua lisäämään koiran kustannuksiin uudet lattialistat, MONTA paria kenkiä ja uuden kokolattiamaton. Naapurit eivät luultavasti enää tervehdi jos asut kerros- tai rivitalossa… Pääsääntöisesti silkit ovat kuitenkin pentunakin sopeutuvaisen reippaita - ja suurimmilta tuhoilta vältytään kun koira ohjataan oikean tekemisen pariin (luut ja lelut, jotka ovat nimenomaisesti koiralle tarkoitettu).

Kun pennunvinkeistä selvitään, on edessä murkun murinat. Vuoden iän hujakoilla silkki kuin silkki kokeilee kuka kukin on. Se voi rähistä toisille koirille ja MISSÄÄN NIMESSÄ se ei usko mitään mitä sille sanot. Kaikki minkä se pienenä on iloisesti opetellut, tuntuu haihtuneen taivaan tuuliin. Valitettavan usein tapahtuu niin, että kokematon omistaja ei enää pärjää koiran kanssa; koira on jo koiran kokoinen, ja tuntuu että päässä liikkuu vain silmät.

Silkkiterrierit omaavat monesti luontaisen johtajataipumuksen. Silkkiterrieri ei suoranaisesti hyökkää omistajaansa vastaan, vaan se kaappaa vallan pikkuhiljaa salakavalasti. Tässä vaiheessa korostuu kasvattajan rooli auttajana ja avunantajana koiranpennun kasvatuksessa yhteiskuntakelpoiseksi silkiksi. Kokenut koiraihminen tuntee merkit jo alkuvaiheessa ja osaa pysäyttää koiran yltiöpäiset pyrkimykset, ja neuvoa vinkkejä eteenpäin. Kokematon tajuaa asian valittettavan monesti liian myöhään. Jos asiaa ei korjata ajoissa, on käsissä varsinainen ongelmakoira, joka on kaukana siitä iloisesta kaikkia rakastavasta heilurihännästä, jota alunperin ihailit. (Huom! Useimmissa tapauksissa ongelmien todellinen aiheuttaja on omistaja, ei koira.)

Silkkiterrierin - kuten minkä tahansa muunkin koiran - kasvattaminen yhteiskuntakelpoiseksi vaatii siis työtä. Silkkiterrierin ihmisläheisen perusluonteen ansiosta se sopii myös ensimmäiseksi koiraksi, kunhan motivaatio koiran koulutukseen ja rajojen pitämiseen on hallinnassa. Koira ei automaattisesti opi asioita opettamatta, ja rajat on pakko vetää johonkin kohtaan… Kuitenkin kun siinä onnistutaan, voi omistaja nauttia tasapainoisen koiransa seurasta ja sen saamasta ihailusta ja todeta sen olevan vaivan arvoista. Hyvin käyttäytyvä ja oman paikkansa laumassa tunteva silkki on todella ihastuttava seuralainen; se on aina iloinen, sopeutuvainen ja osaa asettua nätisti aloilleen vieraassakin paikassa.

Vaikka silkkiterrieri ei koulutettavuudeltaan ja aktiivisuudeltaan ole mitään koiramaailman huipputasoa, se ei silti tarkoita sitä että se olisi tyhmä. Päinvastoin, silkki on hyvin viisas koira, mutta se osoittaa viisautensa muutoin kuin pelehtimällä ihmisten oikkujen mukaan. Omimmillaan se on eläessään "puolivapaasti" sääntöjen mukaan mutta ilman armeijamaista kuria. Se osoittaa viisautensa sosiaalisella käyttäytymisellään ja sopeutuvaisuudellaan, luoden omia käyttäytymismallejaan ja tapojaan kommunikoida omistajansa kanssa. Silkkiterrierin tarkoitus ei ole olla työntekijä tai palvelija. Sen tarkoitus on olla KAVERI ja siinä se on hyvä.

Tekstit ja kuvat © Pet Pursuit (www.petpursuit.net). Käyttö , edelleenjakaminen ja / tai esittäminen edes yksityisesti ilman lupaa ehdottömasti kielletty.