Onko sinulla onnellinen perhe? - Näen kuvan teistä ja te kaikki hymyilette. Se tarkoittaa että teillä on onnellinen perhe - eikö? Näytät itse asiassa niin onnelliselta tässä kuvassa, että aion tulla teiltä pyytämään avioliitto- ja kasvatusneuvoja.
…Mitä tarkoitat sillä, että tuo ei ole hyvä idea? Näitkö tämän kuvan - olette melkein täynnä rakkautta ja iloa!
Tämä on valitettavasti asenne, joka monilla omistajilla (ja jopa kasvattajilla!) on terveystutkimuksia kohtaan. Jos kaikki hymyilevät – eli jos jos jokainen tehty terveystutkimus läpäisee vaatimukset – kyseessä on varmasti terve koira terveestä rodusta, terveydestä huolehtivalta kasvattajalta. Jos ei, kyseessä on sairas koira ja huono kasvattaja.
Jos harkitset koiran hankkimista perheeseesi ja yrität päättää rodusta ja löytää "vastuullisia kasvattajia" kyseisen rodun sisältä, sinun on ymmärrettävä, että tilanne on paljon monimutkaisempi. Terveystutkimukset eivät automaattisesti tarkoita, että rotu kokonaisuudessaan on terve. Terveystutkimusten puute ei tarkoita, että rotu olisi huonossa kunnossa tai että kasvattajat olisivat vastuuttomia.
On olemassa joitakin terveysongelmia, jotka voidaan todella diagnosoida ja ehkäistä tyypillisen terveystutkimuksen tulosten perusteella. Kaikki ei-geenitestejä sisältävät tutkimukset (silmätarkastukset, polvitarkastukset, luustokuvaukset) kuvaavat vain yhtä hetkeä ajassa. Jos kyseessä on tila, joka joko on olemassa tai ei ole olemassa, ja joka on periaatteessa muuttumaton, tällainen hetkellinen kuva on todella hyödyllinen. Yllä olevan perhekuvan esimerkkiä käyttäen tuo kuva kertoisi sinulle luultavasti tarkasti, onko kaikilla ihmisillä kättä. Tilanteissa, jotka ovat alttiita muutoksille, joihin ympäristö vaikuttaa voimakkaasti tai jotka kehittyvät elämän aikana, hetkellinen kuva on paljon vähemmän hyödyllinen. Perhekuvasi EI todennäköisesti kerro, kuinka paljon isä pystyy penkkipunnertamaan kuuden kuukauden kuluttua. Se saattaa antaa sinulle vihjeitä siihen suuntaan, mutta ainoa todella luotettava tieto on mennä tapaamaan häntä kuuden kuukauden kuluttua. Tämä on myös vahva syy sille, miksi koiria ei kannata luustokuvata kovin nuorena tai kasvun ollessa vielä kesken (mm. kalkkeumat selässä näkyvät yleensä vasta yli 2-vuotiailla koirilla), ja etenkin silmätutkimukset tulisi uusia jalostuskoirilla vuosittain.
Tässä on mitä sinun ostajana tulisi tietää:
– Terveystarkastukset tarkastelevat hyvin, hyvin pientä määrää ongelmia verrattuna niiden asioiden määrään, jotka voivat vahingoittaa, sairastuttaa tai tappaa koirasi.
– Saatavilla olevat terveystutkimukset eivät itse asiassa todennäköisesti keskity rodun pääongelmiin.
– Terveystutkimuksilla juuri tämän koiran kohdalla on järkyttävän vähän vaikutusta näiden ongelmien esiintyvyyteen. Lonkkadysplasia pysyy hyvin vakaana vuosikymmenten tiukoista ja jopa pakollisista testeistä huolimatta. Ei riitä, että tutkii itse koiran, vaan sen sukulaisia; sisaruksia ym. tulisi tutkia paljon, jotta kuva kertoisi riittävästi. Ennen luulimme, että voisimme välttää kilpirauhasen sairaudet olemalla kasvattamatta sairaita koiria, mutta nyt näemme paljon monimutkaisemman kuvan, joka ei ole läheskään niin rohkaiseva.
– Rodut, jotka ovat huonoimmassa kunnossa pitkäikäisyyden suhteen, ovat yleensä eniten testattuja ja päinvastoin. Jos sinä kasvattajana kamppailet jatkuvasti monien terveysongelmien kanssa, keskityt yleensä terveystarkastuksiin. Jos taas koirasi ovat yleensä vaikeasti tapettavia riippumatta siitä, mitä niitä uhkaa, et tee niin. Katso OFA:n tietokannassa rotuja, joilla on eniten testattuja lonkkien, kyynärpäiden ja sydämen osalta – kultaiset noutajat, labbikset, paimenkoirat, villakoirat… Villakoirat ovat myös kilpirauhasen osalta kärjessä. Tanskandogit ovat erittäin hyvin kilpirauhas- ja sydäntestattuja. Kysyn nyt huoneessa olevilta kasvattajilta, ovatko nämä rodut hyvässä kunnossa? Onko niillä paljon pitkäikäisyyttä? Suosittelisitko niitä hyvänä riskinottokohteena lemmikinomistajalle, joka haluaa minimaaliset terveysongelmat?
– Yksinkertaisesti: sukutauluja taaksepäin katsomalla voimme välttää suurimmat sudenkuopat, mutta emme täysin välttää niitä. Onneksi useimmat kasvattajat ymmärtävät tämän, mutta lemmikkejä ostavat eivät yleensä tiedä. Se, että koirasi isällä oli terveet silmät sinä vuonna, kun hän astui narttusi, ei tarkoita, että niin olisi aina; ettei tämä koskaan sairastuisi kaihiin tai ettei tämä sokeutuisi silmäsairauden seurauksena tai ettei samaista urosta jonain päivänä syytettäisi matadorkäytöstä, joka niin johdonmukaisesti tuhosi rodun silmien terveyden, että se pilasi puolet rodusta.
– Testeihin yleensä kiinnitetään huomiota, ja niin pitääkin. Kannattaa silti ajatella laajemmin ja muistaa, että rodussa on paljon muitakin sairauksia, jotka unohtamalla voi tehdä rodulle karhunpalveluksen.
Jos olet ostaja ja mietit, millaiselta kasvattajalta hankit koirasi, tässä on muutamia kysymyksiä, joita voit kysyä kasvattajaltasi. Ne voivat auttaa sinua määrittämään, kuinka paljon painoarvoa hän antaa terveystutkimuksille ja koirien kokonaisvaltaiselle terveydelle:
1) Kuinka tarkasti koiralla tehdyt testyt diagnosoivat, vaikuttaako sairaus koiraan? Tarkoittaako hyvä tulos elinikäistä turvallisuutta? Tarkoittaako huono tulos, että koira varmasti sairastuu sairauteen?
2) Kuinka paljon sairaus vaikuttaa rotuun? (Kuinka yleinen se on? Onko "kahden käden puuttuminen" suuri ongelma rodussa perhe-esimerkin mukaisesti? Kuinka paljon sairaus vaikuttaa koirien jokapäiväiseen elämään?)
3) Muuttaako testiin perustuva jalostus ongelman esiintyvyyttä? (Kuinka "periytyviä" hyvät tai huonot tulokset ovat?)
4) Onko olemassa vastauksia tukevaa hyvää tutkimustietoa tai artikkeleita rodun sairauksista, joita kasvattaja suosittelee lukemaan?
Jos vastaukset ovat ”Erittäin hyvin, paljon, paljon (mieluiten 100 %) ja kyllä”, niin kyseessä olisi mielestäni ostajan kannalta kasvattajalta vaadittava testi. Eettisenä kasvattajana tekisin kauhean päätöksen, jos en itse suojelisi rotua tai tekisi rodulle selvästi merkityksellisiä tutkimuksia. Omistajana sinun kannattaa olla erittäin harkitseva ja ostaa vain kasvattajalta, joka tekee parhaansa rodun terveyden eteen.
Jos vastaukset ovat ”Ei kovin hyvin, tietääksemme sillä on hyvin vähän vaikutusta rodun jokapäiväiseen elämään, tuntematon, mutta epäillään olevan melko alhainen, ja kyllä”, niin silloin minun on hyvin vaikea vaatia kasvattajaa tällaisia tutkimuksia tekemään.
Vaikka pentueen molemmille vanhemmille (ja useille sukulaisille vahvistaakseen periytyvyyden todennäköisyyttä) olisi tehty testit, on muistettava, että silti kyseessä on vain testi kyseiselle tietylle asialle. Sinun täytyy lisäksi kysyä kasvattajalta kysymyksiä rodun keskimääräisestä eliniästä, rodun suurimmista terveysongelmista, kasvattajan omista kokemuksista näiden ongelmien kanssa ja siitä, näkeekö kasvattaja koiriensa eliniän keskimääräisenä, keskimääräistä heikompana vai keskimääräistä korkeampana. Se, mitä hän vastaa ja MITEN hän vastaa (saatko vaikutelman, että hän todella tuntee rodun ja ymmärtää ongelmat ja on halukas olemaan rehellinen kanssasi niistä), kertoo sinulle paljon enemmän siitä, onko kasvattaja huolissaan terveydestä, kuin se, tekeekö hän testejä.
Viimeisenä ja tärkeimpänä: - Älä luota kasvattajiin, jotka sanovat "vanhempien silmät ovat terveet" - monet kasvattajat myyvät koiran "vanhalla kuvalla", ja heidän koirallaan on 3 vuotta vanha silmätarkastus tai vuoden vanhana tehnyt luustokuvat terveestä selästä; ne eivät kerro mitään nykyisestä terveydentilasta. Kysy myös tutkimustuloksia nähtäville, mahdolliset muutokset / lisätiedot kirjataan esim. Kennelliiton luustolausunnoissa viimeiselle sivulle, ja ne eivät ole näkyvissä KoiraNet - järjestelmässä.
Tekstit ja kuvat © Pet Pursuit (www.petpursuit.net). Käyttö , edelleenjakaminen ja / tai esittäminen edes yksityisesti ilman lupaa ehdotuksia on kielletty.
